Panhard was originally called Panhard et Levassor, and was established as a car manufacturing concern by René Panhard and Émile Levassor in 1887. Their first car (based on a Daimler engine licence), was offered in 1890. These first vehicles set many modern standards, but each was a one-off design. They used a clutch pedal to operate a chain-driven gearbox. The vehicle also featured a front-mounted radiator. An 1895 Panhard is credited with the first modern transmission. After World War II the company produced light cars such as the Dyna X, Dyna Z, PL 17, 24 CT and 24 BT. The company managed to get around a steel-saving government regulation forbidding new car models by making the bodies and several other components out of aluminum; the Dyna X and Z 1 had aluminum bodies. The later Dyna Z and the PL 17 bodies were steel. The styling was smooth and rounded, which stood out in any post-war parking lot.

The last Panhard passenger car was built in 1967.

Ranskalaisten ylpeyden aihe, Panhard, jota aikansa innovatiivisena ja teknisesti edistyksellisenä autona ei aina oikein osattu ymmärtää, ja jota ei todellakaan ymmärretä aina vieläkään. Autossa on paljon alumiinia, mm. puskurit ja kaikki näkyvät listat. Merkki lopetettiin sen sulautuessa Citroeniin 1967.

Tämä Relmax -varustelutason istuimia lukuunottamatta muuten perusmalli käy, kukkuu ja pysähtyy, maalikin on alkuperäinen, mutta vaatihan se silti huomiota tämäkin. Sellupohjainen maali, ja vielä punaisena, on varsin haasteellinen lähtökohta ajatella pinnan myllyttämistä vastaamaan tämän päivän kriittisten autoilijoiden kiiltovaatimuksia. Auton historian alkutaival muotoutuu Mäntyharjulta ja Mikkelin seudulta, mistä se ajautui keinosiementäjän käytöstä pääkaupunkiseudulle Espooseen autoliikkeeseen ja parin pysäkin kautta edelleen Hämeeseen. Kori on rakennettu ns. kotelopalkkirungon ympärille.

Panhard models

Panhard in Monte Carlo

Panhard in painting

Panhard manual book

Panhard Dyna Z16 engine